Cowls galore

As Christmas is now over, I can finally share what I spent a fair while knitting in the run-up to Christmas.

My sister found this in her parcel on Christmas Eve.



Pattern: Katie White's Hide & Seek
Yarn: ONline's Linie 33 Cosmo

The yarn is wonderful, and I'd definitely like to knit with it again. The pattern was also genius, but the next time I knit it, I'll definitely use an extra circular for the provisional cast on, as unpicking the crochet chain from the provisional CO I used was a true pain ;)

I also cast on a cowl for myself too. I'm knitting Veera Välimäki's cabled cowl and using Pohjan Akka dyed by Tuulia of Knitlob's Lair, yet another genius dyer I've been lucky enough to meet.

Isin tyttö - Daddy's girl

Olen aina ollut isäni tyttö, niin luonteeltani, kuin kasvoiltanikin.

Viime viikonloppuna Hopeasäikeen Pirrellä oli myynnissä vyyhti Hopeasäie Sukkaa, jonka väri oli nimetty isäni kaimaksi. Pakkohan se oli ostaa, kun satuin muistamaan, että olen jo muutama vuosi sitten sanonut neulovani isälle sormettomat hanskat. Vaikka neulonkin useimmiten itselleni, neulon aina välillä rakkaillenikin ;)


I've always been a daddy's girl, both in temperment and in outward appearence.

Last weekend, Pirre from Hopeasäie had a skeing of her Sukka-sockyarn for sale, which had been dyed in a colourway that was my father's namesake. I had to buy it, as I also happened to remember, that I'd told him I'd make him a pair of fingerless gloves a few years ago. So while I knit for myself most of the time, I do knit for the people I love on occasion ;)

Hush hush

On taas se aika vuodesta, jolloin käsityöblogia on jokseenkin hankala pitää. Valmistuneet työt kun rupeavat kuiskuttelemaan haluavansa sen ja sen ystävän joulupakettiin.

It's that time of year again, when finished projects start to whisper into one's ear, telling one that they want to be wrapped up and gifted to such and such for Christmas.

Sen tähden päivän kuva onkin pitkään keskenolleesta projektista. Malli on Arroyo ja lanka on Silk Aran.

That's why today's photo is from a project I started months ago. The pattern is Arroyo and I'm knitting it with Silk Aran.

700m and 3 weeks

Ostin upean sinisen vyyhdin Grignascon MerinoSilk-pitsilankaa joskus aikana ennen nykyistä huiviobsessiota. Raukkaparka joutui odottamaan puikoille pääsyä hävyttömän kauan, ja nytkin langasta on käytetty vaan hitusen yli 700 metriä (vyyhdissä on kokonaisuudessaan 1400m/100g).

I bought a skein of lovely royal blue MerinoSilk (a very fine laceweight yarn manufactured by Grignasco) a good while before my current obsession with shawls. The poor yarn lingered in my stash for far longer than it should have had to, and even now I've only used a touch over 700m, out of the 1400m total.




Neuloin ensimmäisen Citronini noin 1½ vuotta sitten, mutta siitä tuli minulle liian pieni, joten se muutti ystävän luoksen. Toivottavasti tästä pingottuu riittävän suuri huivi minulle. Valmiin työn kuvaaminen joutuu odottamaan hetken, sillä tässä köhässä en jaksa ruveta pingottamaan huivia.

I knit my first Citron about 18 months ago, but as it turned out too small, it went to live with a friend. I hope that once blocked, this will be big enough for me. It might be a while until I manage to snap a pic of the blocked shawl, as I don't fancy blocking stuff, what with this cough I caught.

Return of the monster shawl - Monsterihuivin paluu

Last autumn I blogged about the original monster shawl. In fact, I prefer my shawls rather wide, so that I can wrap them around my fairly substantial torso and shoulders. However, that does of course often mean that some of my larger shawls take a fair while to knit, and eat up a good bit of yarn, as well.

Bloggasin viime syksynä alkuperäisestä monsterihuivista. Itseasiassa pidänkin isohkoista huiveista, sillä niitä on helpompi kääriä leveiden hartioiden ja yläkropan ympärille. Tämä kuitenkin usein tarkoittaa sitä, että isohkoiden huivien neulomiseen menee kiitettävästi aikaa, ja lankaakin.

This shawl only took two skeins of yarn, which was a bit of a surprise. As winter is fast approaching, I doubt I'll get much use out of this linen shawl, but there's always next summer. I hope that the shawl will then get a chance to protect my shoulders from the sun.

Tähän huiviin menikin vain kaksi vyyhtiä lankaa, joka yllätti neulojan. Koska talvi lähenee joka päivä, taitaa tämä huivi päätyä kaappiin odottamaan ensi kesää, jolloin se toivottavasti pääsee suojelemaan hartioita auringolta.



The pic was taken on top of my parents' dining table, that seats 12. Our flat doesn't really have a place where I could spread out a shawl that's just under 3 metres wide.

Kuva on otettu vanhempien 12-hengen ruokapöydän päällä, koska itselläni ei ollut kotona paikkaa, jonne vähän alle kolmemetrisen huivin olisi asetellut kuvia varten.

Catching up

As I've posted earlier, I'm taking part in the "11 shawls in 2011"-challenge on Ravelry. I started knitting several shawls earlier on in the year, but for some reason some of the earlier shawls have fallen to the wayside, and I've only finished 6 shawls so far. However, I finished one shawl last weekend, and I managed to bind off the linen shawl I've been knitting since the beginning of June.

This is my version of Veera Välimäki's Blackcurrant Shawl, but pictures of the linen shawl will have to wait, as I doubt I'd get a decent photo at this time of night in October ;)

Ennakoivaa väriterapiaakö - Preventative colour therapy, perhaps?

Eilen oli ensimmäinen oikein perinteisen syksyinen päivä. Onhan niitä harmaita päiviä ollut jo aiemminkin, mutta jotenkin kuluvan viikon torstai onnistui kaikessa sateentihkuisessa harmaudessaan kuvaamaan alkavaa syksyä täydellisesti. Ei ne syyskuun sateet kivoja olleet, mutta nyt kun lehdetkin ovat alkaneet tippua puista on todettava, että kyllä, nyt on syksy.

Yesteday was the first day so far the managed to conjure up the image of a typically autumnal day. Even though we had a few grey and dreary days in September, but this past Thursday just hit the nail on the head in all its drizzly glory. Personally, I blame it on the fact that the leaves have started to fall, which automatically makes me think that autumn has indeed arrived.

Onnistuin tänään lisäksi joutumaan rankahkon sadekuuron uhriksi kotimatkalla, ja sitten myöhemmin kauppareissulla. Mutta ei se mitään, syksy tulkoon!

I even managed to get caught in a short but intense rain shower on my way home, and then went to the shop during another shower. But that's ok, bring on the autumn.

Olen nimittäin jo hetken miettinyt mikä mua vaivaa, kun kaiken maailman oudot värit ovat yht'äkkiä ruvenneet huutelemaan puskista. Keltaiset, punaiset, jopa pinkit ovat ruvenneet näyttämään houkuttelevilta. Kai se on todettava vain, että elimistö yrittää muistuttaa, että syksyn harmaudessa ja talven viimoissa voi joskus olla hauskaa muistella kesän väriloistoa, vaikkakin keltaisen huivin tai pipon muodossa.

I've been worried about my wellbeing recently, as a whole host of strange colours have tried to lure me in. Yellows, reds and even pinks have started to look scarily appealing. The only logical explanation, surely, is that my system is trying to remind me that vibrant summery colours can be refreshing in the greyness of autumn or when the wintery winds blow hardest, even when it comes in the form of a yellow shawl or hat.

Älkää siis ihmetelkö, jos puikoilta rupeaa tulemaan oudon värisiä asioita, yritän vaan ehkäistä pahinta kaamosta näin etukäteen.
So please don't be alarmed if my knitted objects suddenly change colour. I'm just trying to prevent the worst hit of the seasonal blues.


I have yellow yarn, and I'm not afraid to use it ;)

Mistä on iloiset neulojat tehty - The makings of a happy knitter

Otetaan aurinkoinen lauantai.
Take a sunny Saturday.

Lisätään yhtälöön neulova ystävä.
Add one knitting friend.



Mennään uuden helsinkiläisen lanka- ja kehruukaupan avajaisiin.
Go to the opening day of a new local yarn and spinning shop.


Ihaillaan rukkeja ja lankoja. Tätä voi tehdä erityisesti hyvässä seurassa.
Ooh and aah over the yarn and the spinning wheels. This works particularly well when the company is fantastic.








Uutta kauppiasta tuli tietenkin tuettua, varsin maltillisesti valikoimaan nähden.
Supporting the new shop was part of the fun.

Wassermusik

Ostin kerän Noron Sekku-pitsilankaa (joka oli muuten ensimmäinen Noron pitsilanka jota olen neulonut) muutama viikko sitten. Ainaisena sinisen, liilan ja turkoosin eri sävyjen ystävänä en voinut olla ostamatta sitä. Vietin sitten yhden illan etsien oikeaa mallia langalle. Loppujen lopuksi malliksi valikoitui yksinkertainen kolmiohuivi, joka löytyy Ravelrystä nimellä "Josephinentuch".

Tarkemmat speksit löytyvät täältä.


I bought a skein of Noro's Sekku (the first Noro laceweight I'd ever used) a few weeks ago. As a major fan of all the different shades of blue, purple and turquoise, I couldn't leave it at the stall I bought it from. I then spent a night going through pages and pages of shawl patterns of Ravelry. In the end, a simple triangular shawl called "Josephinentuch" proved to be just the thing I'd been looking for.

For more details, Ravel me.

Kolmannen neljänneksen osavuosikatsaus - 3rd quarter analysis

Ravelryn mukaan olen aloittanut 13 projektia kuluvan vuoden aikana. Niistä kolme on tähän mennessä valmistunut, ja loput ovat enemmän tai vähemmän kesken. Ilmankos puikkoja ei ole koskaan liikaa ;)

According to project list on Ravelry, I've actually started 13 projects this year. I've completed 3 and the rest of them are in progress. No wonder I can never have too many circular needles ;)

Completed in 2011, so far:


Testineulottu huivi korkkasi hääkauden Espoossa, 1.7.
This was a test knit for the designer and worn to the first wedding of the year in Espoo on July 1st.
Ravel me.


Tämä valmistui lopulta työn ja tuskan jälkeen kesähelteillä elokuun alussa.
After a fair bit of sweat and elbow grease, I finally finished this in early August.

Ravel me.


Tämä silkkinen ihanuus pääsi häähuivikaverinsa kanssa elokuussa ulkomaille Puolaan, jossa molemmat edustivat kunnialla.
This silken confection, as well as its fellow wedding shawl, got to go abroad to Poland in August, where both were admired by all.
Ravel me.

Eli vaikka täällä olisi hiljaistakin, kyllä sitä joskus aina jotain valmistuu :)
So even when things seem deathly quiet here, the occasional project will end up finished :)

Goodbye 2010, hello 2011!

2010 was, in several ways, a fairly tumultuous year for me. In some ways both the highs, and the lows, were more extreme than in previous years, yet, now that the year has changed, I feel like very little actually happened. I started and finished 7 shawls, 2 hats and a few other bits and bobs (including a few works in progress that had been left languishing in their unfinished states since before 2010).

The weather turned chilly early this year, and I had to make myself a beret that could accomodate my mop of hair under it. I'm really quite pleased with it, despite the gauge relaxing a touch more than I had foreseen.


My last completed shawl of the year was a fairly simple, but very cozy triangular shawl. It's yummy and schnuggly and worth the seemingly endless final rows.


I didn't complete the 10 shawls in 2010 challenge, and my first finished object of the year is actually a shawl I planned on finishing last year. I received the pattern as a random act of kindness and the navy yarn was a gift from my Beloved, so it was a real group effort.


And to end this strange post, I'd like to wish you all a peaceful, joyful and contented 2011. May it be a better year than the last one :)