You know you're knitting obsessed when:

- You sign up for a weekend long knitting retreat at a secluded education centre with 40 other knitters, most of whom you've never knit before.
- You pack several times more stuff than you would for a normal weekend away, with most of your luggage consisting of knitting and/or spinning equipment and paraphernalia: yarn (lots of), needles, patterns, spindles, spinning fibre etc.
- A good chunk of the rest of your luggage consists of various edible goodies, both for personal consumption, and for offering for trade.
- The first morning, you oversleep, and rather than worrying about missing breakfast, your first thought is instead "Oh damn, think of all the knitting I could have done!".
- You know from the outset, that most of the weekend will involve sitting and knitting, and the idea makes your soul rejoice well in advance.

I had a fabulous time, met some wonderful people, definitely reaped the rewards of copious amounts of laughter, and despite being a touch sleep deprived, would gladly do this all over again tomorrow, if it was at all possible! A heartfelt thank you to everyone who took part, and our brave organisers in particular!

Kiitos vielä kaikille loistavasta viikonlopusta! En muista koska olisin viimeksi nauranut noin paljon, ja näin pitkällä aikavälillä!

Postin kantamaa / Postal goodies

Sain torstaina sähköpostia suomalaisten ravelryvaihto-pariltani, jossa ilmoitettiin pakettini olevan nyt matkalla. Perjantaina hain paketin postista lounastauolla, ja laitoin samalla oman pakettini matkaan. Palattuani työpaikalle ilmoitin paketin saapuneen, ja lupasin kertoa tarkemmin paketin sisällöstä päästyäni Päivölään (enemmän juttua neuleretriitistä seuraa myöhemmin). En malttanut odottaa, joten revin paketista postitutpaperit jo työpöydän ääressä, ja lopulta sorruin hyökkäämään paketin teippejä vastaan kirjeveitsellä. Kyllähän se tiedetään, että hätä keinot keksii, ja kärsimättömän neulojan vimmaa saattoi jo kutsua hädäksi ;)

Paketti oli aivan JUMALAISEN ihana!!! Arvon lukijat voivat halutessaan kuvitella seuraavan tilanteen: Ensin paketista paljastuu käsinkirjoitettu kirje (joka jo sinällään on aivan loistavaa luksusta nykyaikana), jossa parini selitti valintojensa takana piilevän logiikan, ja sen lisäksi laatikosta löytyi pari upean turkooseja villasukkia, vyyhti upean violettia Malabrigon pitsilankaa (ihka ensimmäinen Malabrigoni!), valikoima sokerisia herkkuja ja Anne Hansonin upea pitsihuiviohje! Olin tästä jo äimän käkenä, mutta kun luin mitä boksissa oleva valloittava kartio olikaan, meinasi into nousta jo sellaiselle tasolle, että lähiseudun koirilta taisi mennä kuulu hetkeksi, kun suustani karkasi kovin korkeataajuuksinen innonääni ;) Kaiken kaikkiaan UPEA parini oli ostanut minulle 150g kartion Colourmartin kashmir-merinosekoitetta aivan upeana vaaleana siniliilana. Kiitos tuhannesti parilleni, jonka todellinen identiteetti on edelleen mysteeri! Parini tosin jätti itsestään muutaman johtolangan, joita sisäinen salapoliisini koettaa käyttää salaiperäisen lahjojani henkilöllisyyden selvittämiseen. Tosin jos armas parini haluaa ilmiantaa itsensä, se on myös mahdollista ;)

I received an absolutely amazing swap box on Friday, as a past of the autumn break-themed swap on the Finnish Ravellers-discussion board. My gloriously wonderful swapper sent me the tracking code for my parcel on Friday, and on my lunchbreak on Friday, I picked it up (right after posting my own parcel to it's intended recipient). I'm not the most patient of women, so I attacked the brown wrapping paper at work, and finally gave in to temptation and opened the box while still at my desk. The contents of the box were amazing enough to make my squeel at such a high pitch that most of the dogs in the neighbourghhood probably went deaf for a moment: my partner had taken the time to write my a letter by hand, explaining their choices (which in and of itself is a rare enough luxury these days), as well as picking the most sublime Anne Hanson shawl pattern, and a skein of Malabrigo lace (my first ever Malabrigo) and a 150g cone of merino-cashemere 4 ply yarn from Colourmart in delicious hyacinth-y shade! Thank you, thank you, THANK YOU!

Pienien puikkojen kirous on iskenyt

Jostain syystä olen hurahtanut tekemään yhtäaikaisesti kahta projektia, joissa puikkokoko on maksimissaankin 3.25mm. Molemmat ovat tulossa lahjoiksi, joten niistä enemmän kun lahjat ovat päässeet saajilleen. Tosin toinen niista saattaa joutua purkuun vielä, sillä en ole vielä ihan varma ovatko lanka ja malli ylimmät ystävät.

Ai niin, ja hankin 2mm ja 2.5mm pyöröt, joten nyt taloudesta löytyy ainakin yhdet puikot (mukaan lukien ns. varttikoot) väliltä 2-4mm :)

For some bizarre, unknown reason, I've been struck with the urge to work on two separate projects that are done on needles that are 3,25mm at the most. Both are going to be gifts, so more on those when they've reached their intended recipients. Though one of them might end up frogged, and rethought, as I'm not entirely conviced the yarn and the pattern are the closest of friends, yet.

Another symptom of my "small needles"-itis is that I got circulars in 2mm and 2,5mm, so now I've got at least one circular in each of the sizes between 2-4mm :)

Retriitti kutsuu!

Juuri kun olin luopumassa toivosta retriittiinpääsystä, sain mailin jossa sanottin, että mahikseni olivat parantuneet oleellisesti. Jeeeeeee!

Jälleen jotain valmista / Finally an actual FO

Sain eilen illalla valmiiksi Noron Silk Garden Sockista tehdyn Boneyarn shawlin. Lankaa jäi pienehkö nöttönen, sillä en ollut ihan varma olisiko sitä riittänyt vielä yhteen kerrokseen, joten annoin sen olla. Valitettavasti kamera sanoi sopikmuksen irti alkuviikosta, joten en saa siitä vielä kuvia. Sitäpaitsi, se pitäisi vielä pestä ja pingottaa.

Kävin eilen Wanhan satamaan käsityömessuilla, ja törmäsin Raijan aitan ständillä työtutun edellisestä työpaikasta. Se olikin hassua, ja oikein miellyttävää :)


I finished my Silk Garden Sock Boneyard Shawl last night. I had a little yarn left over, as I wasn't sure if it would have been enough for another row. Unfortunately I can't post pictures, as my camera gave up the ghost earlier on in the week. Also, it needs to be washed and blocked to look properly presentable.

I went to the Wanha satama craft fair yesterday, and bumped into an old work acquaintance from my previous job who was working at the Raijan aitta stand. I hadn't thought about it at all (eta: as in it was probably one of the last places I'd thought to see this particular ex-colleague), and it was very pleasant, in fact :)