En sitten eilen aloittanutkaan uutta huivia, vaikka niin uhosinkin. Sen sijaan sain aikaan monta kerrosta Therapista tekeillä olevasta hartialämmikkeestä. Pääsin palmikko-osan alkuun viikonloppuna, ja olen nyt noin puolessa välissä tätä palaa. Aloitin myös Pas de Valsen mallitilkun, ja jouduinkin jo kysymään viisaimmiltani onko 4mm puikoilla tekeillä oleva tilkku hitusen liiankin harvaa. Pitää vissiin vielä kutoa tilkkua jonkin verran ja pestä se ennenkuin oikea vastaus selviää.
Postauksen otsikon alkuperän oikeasta arvauksesta saa ainakin kymmenen pistettä ja papukaijamerkin :)
Despite saying yesterday evening that I was going to start a new shawl off from the top of my head, that's not what happened... Instead I made good progress on the first of the braid sections in my Therapi-wrap, and even started the gauge swatch for my Pas de Valse. I've got the niggling feeling that the fabric I'm getting on 4mm needles is a touch too loose, so I picked the brains of wiser people on Ravelry. I guess I'll only find out for certain once I finish the swatch and wash it.
Extra kudos can be earned by properly identifying the origin of today's post's title ;)
5 comments:
Every Scots school girl learns this poem at primary, I'll hold back and let someone else answer :-)
You answering that would practically have been cheating anyway :p
Haa, tiedän tämän! En ole ihan tuossa muodossa lukenut, mutta englanniksi kuitenkin. Siitä on aikaa, herranjestas varmaan kymmenen vuotta melkein. Tätä käsiteltiin jollain kirjallisuuskurssilla yliopistossa. Hiiriruno, jostain skottien klassikkoteoksesta. Luettavissa joko ihan vain hiirirunona tai satiirina. Pahus, kun en muista enempää! Sillä kirjalla oli tosi skottilaisen kuuloinen nimi, voisi yhtä hyvin lukea viskipullon etiketissä. Ja sen kirjailijan nimen olin nähnyt Aku Ankassa, mutta sitäkään en muista :D
No ainakin Steinbeckin "Hiiriä ja ihmisiä" lainaa nimensä tuosta. Useimmiten lause taitaa kulkea muodossa "The best laid plans of mice and men go oft awry" tai jotenkin hyvin samankaltaisesti, mutta päätin kerrankin etsiä jostain tuon alkuperäisversion. Mun kirjahyllystä löytyykin runoilijan kootuista teoksista suhteellisen vanha painos, jonka joko ostin itse, tai sain vanhalta opiskelukaverilta lahjaksi Edinburghissa noin 6-7 vuotta sitten.
Sen kirjailijan nimi putkahti mieleen aivan yllättäen, kun aamulla heräsin: Robert Burns! Aku Ankka oli kopioinut yhden sen runoista ja antanut Iinekselle omanaan, mutta jäi tietysti kiinni. Mutta sitä viskipullonimeä en saanut päähäni, ennen kuin äsken googlasin. Kilmarnock volumehan se oli.
Post a Comment