Kuinka Olkikukka kesytetään - The taming of the Golden Everlasting

ETA: Minua viisaampi ihminen tiesi kertoa, että Päivölä sijaitseekin Valkeakoskella, eikä suinkaan Toijalassa. Oppia ikä kaikki.

A much wiser person told me, that the retreat was actually held in Valkeakoski, and not Toijala. I stand corrected.


Viime perjantaina, noin 50 naista kerääntyivät Päivölän kansanopistolle Toijalaan. Itse matkasin sinne kolme muun helsinkiläisen kanssa uhmaten ajomatkan aikana vettä, rakeita ja räntää.

Last Friday, around 50 women gathered in Toijala. To get there, three other knitters from Helsinki and I braved the rain, sleet and hail, but luckily we got there safely.



Mukana oli sekä neulojia, että kehrääjiä. Itse en ole vielä päässyt rukinomistajien joukkoon, mutta pääsin silti testaamaan toisten rukkeja, ja olen menettänyt sydämmeni usealle rukille.

Spinners and knitters were both present, and although having my own spinning wheel is still a somewhat elusive dream, I was able to try out quite a few of the wheels that were there. I believe I am in love with several wheels, oh dear.



Lukuunottamatta lauantaiaamun kolmituntista kehruusessiota, vietin itse suurimman osan viikonloppua puikot kädessä. Lahjaneuleella oli kiire, ja kotonakaan sitä ei voinut neuloa, nyt kun lahjan saaja asuu samassa ruokakunnassa allekirjoittaneen kanssa. Lauantai-iltana sain kuitenkin urakkani päätökseen, ja langat pääteltyä.
Lahja on annettu saajalleen, joten väriä tai mallia ei tarvitse enää salata (väri on Wollmeisen Strohblume, josta postauksen nimi juontaa juurensa. Anteeksi Shakespeare!)

Apart from a 3 hour spinning lesson on Saturday morning, I was attatched to my circulars for most of the weekend, as a deadline was looming. A present needed to be finished, and knitting it at home wasn't an option, as the recipient now shares my home :) Luckily my hard work was rewarded, and on Saturday evening, I was able to cast off, and sew in the ends.
The hat has been gifted to the intended recipient, so the colour and pattern are no longer a secret. (I used Wollmeise's Strohblume colourway, hence the name of the post. My profuse appologies to the Bard!)