Hush hush

On taas se aika vuodesta, jolloin käsityöblogia on jokseenkin hankala pitää. Valmistuneet työt kun rupeavat kuiskuttelemaan haluavansa sen ja sen ystävän joulupakettiin.

It's that time of year again, when finished projects start to whisper into one's ear, telling one that they want to be wrapped up and gifted to such and such for Christmas.

Sen tähden päivän kuva onkin pitkään keskenolleesta projektista. Malli on Arroyo ja lanka on Silk Aran.

That's why today's photo is from a project I started months ago. The pattern is Arroyo and I'm knitting it with Silk Aran.

700m and 3 weeks

Ostin upean sinisen vyyhdin Grignascon MerinoSilk-pitsilankaa joskus aikana ennen nykyistä huiviobsessiota. Raukkaparka joutui odottamaan puikoille pääsyä hävyttömän kauan, ja nytkin langasta on käytetty vaan hitusen yli 700 metriä (vyyhdissä on kokonaisuudessaan 1400m/100g).

I bought a skein of lovely royal blue MerinoSilk (a very fine laceweight yarn manufactured by Grignasco) a good while before my current obsession with shawls. The poor yarn lingered in my stash for far longer than it should have had to, and even now I've only used a touch over 700m, out of the 1400m total.




Neuloin ensimmäisen Citronini noin 1½ vuotta sitten, mutta siitä tuli minulle liian pieni, joten se muutti ystävän luoksen. Toivottavasti tästä pingottuu riittävän suuri huivi minulle. Valmiin työn kuvaaminen joutuu odottamaan hetken, sillä tässä köhässä en jaksa ruveta pingottamaan huivia.

I knit my first Citron about 18 months ago, but as it turned out too small, it went to live with a friend. I hope that once blocked, this will be big enough for me. It might be a while until I manage to snap a pic of the blocked shawl, as I don't fancy blocking stuff, what with this cough I caught.

Return of the monster shawl - Monsterihuivin paluu

Last autumn I blogged about the original monster shawl. In fact, I prefer my shawls rather wide, so that I can wrap them around my fairly substantial torso and shoulders. However, that does of course often mean that some of my larger shawls take a fair while to knit, and eat up a good bit of yarn, as well.

Bloggasin viime syksynä alkuperäisestä monsterihuivista. Itseasiassa pidänkin isohkoista huiveista, sillä niitä on helpompi kääriä leveiden hartioiden ja yläkropan ympärille. Tämä kuitenkin usein tarkoittaa sitä, että isohkoiden huivien neulomiseen menee kiitettävästi aikaa, ja lankaakin.

This shawl only took two skeins of yarn, which was a bit of a surprise. As winter is fast approaching, I doubt I'll get much use out of this linen shawl, but there's always next summer. I hope that the shawl will then get a chance to protect my shoulders from the sun.

Tähän huiviin menikin vain kaksi vyyhtiä lankaa, joka yllätti neulojan. Koska talvi lähenee joka päivä, taitaa tämä huivi päätyä kaappiin odottamaan ensi kesää, jolloin se toivottavasti pääsee suojelemaan hartioita auringolta.



The pic was taken on top of my parents' dining table, that seats 12. Our flat doesn't really have a place where I could spread out a shawl that's just under 3 metres wide.

Kuva on otettu vanhempien 12-hengen ruokapöydän päällä, koska itselläni ei ollut kotona paikkaa, jonne vähän alle kolmemetrisen huivin olisi asetellut kuvia varten.

Catching up

As I've posted earlier, I'm taking part in the "11 shawls in 2011"-challenge on Ravelry. I started knitting several shawls earlier on in the year, but for some reason some of the earlier shawls have fallen to the wayside, and I've only finished 6 shawls so far. However, I finished one shawl last weekend, and I managed to bind off the linen shawl I've been knitting since the beginning of June.

This is my version of Veera Välimäki's Blackcurrant Shawl, but pictures of the linen shawl will have to wait, as I doubt I'd get a decent photo at this time of night in October ;)

Ennakoivaa väriterapiaakö - Preventative colour therapy, perhaps?

Eilen oli ensimmäinen oikein perinteisen syksyinen päivä. Onhan niitä harmaita päiviä ollut jo aiemminkin, mutta jotenkin kuluvan viikon torstai onnistui kaikessa sateentihkuisessa harmaudessaan kuvaamaan alkavaa syksyä täydellisesti. Ei ne syyskuun sateet kivoja olleet, mutta nyt kun lehdetkin ovat alkaneet tippua puista on todettava, että kyllä, nyt on syksy.

Yesteday was the first day so far the managed to conjure up the image of a typically autumnal day. Even though we had a few grey and dreary days in September, but this past Thursday just hit the nail on the head in all its drizzly glory. Personally, I blame it on the fact that the leaves have started to fall, which automatically makes me think that autumn has indeed arrived.

Onnistuin tänään lisäksi joutumaan rankahkon sadekuuron uhriksi kotimatkalla, ja sitten myöhemmin kauppareissulla. Mutta ei se mitään, syksy tulkoon!

I even managed to get caught in a short but intense rain shower on my way home, and then went to the shop during another shower. But that's ok, bring on the autumn.

Olen nimittäin jo hetken miettinyt mikä mua vaivaa, kun kaiken maailman oudot värit ovat yht'äkkiä ruvenneet huutelemaan puskista. Keltaiset, punaiset, jopa pinkit ovat ruvenneet näyttämään houkuttelevilta. Kai se on todettava vain, että elimistö yrittää muistuttaa, että syksyn harmaudessa ja talven viimoissa voi joskus olla hauskaa muistella kesän väriloistoa, vaikkakin keltaisen huivin tai pipon muodossa.

I've been worried about my wellbeing recently, as a whole host of strange colours have tried to lure me in. Yellows, reds and even pinks have started to look scarily appealing. The only logical explanation, surely, is that my system is trying to remind me that vibrant summery colours can be refreshing in the greyness of autumn or when the wintery winds blow hardest, even when it comes in the form of a yellow shawl or hat.

Älkää siis ihmetelkö, jos puikoilta rupeaa tulemaan oudon värisiä asioita, yritän vaan ehkäistä pahinta kaamosta näin etukäteen.
So please don't be alarmed if my knitted objects suddenly change colour. I'm just trying to prevent the worst hit of the seasonal blues.


I have yellow yarn, and I'm not afraid to use it ;)

Mistä on iloiset neulojat tehty - The makings of a happy knitter

Otetaan aurinkoinen lauantai.
Take a sunny Saturday.

Lisätään yhtälöön neulova ystävä.
Add one knitting friend.



Mennään uuden helsinkiläisen lanka- ja kehruukaupan avajaisiin.
Go to the opening day of a new local yarn and spinning shop.


Ihaillaan rukkeja ja lankoja. Tätä voi tehdä erityisesti hyvässä seurassa.
Ooh and aah over the yarn and the spinning wheels. This works particularly well when the company is fantastic.








Uutta kauppiasta tuli tietenkin tuettua, varsin maltillisesti valikoimaan nähden.
Supporting the new shop was part of the fun.

Wassermusik

Ostin kerän Noron Sekku-pitsilankaa (joka oli muuten ensimmäinen Noron pitsilanka jota olen neulonut) muutama viikko sitten. Ainaisena sinisen, liilan ja turkoosin eri sävyjen ystävänä en voinut olla ostamatta sitä. Vietin sitten yhden illan etsien oikeaa mallia langalle. Loppujen lopuksi malliksi valikoitui yksinkertainen kolmiohuivi, joka löytyy Ravelrystä nimellä "Josephinentuch".

Tarkemmat speksit löytyvät täältä.


I bought a skein of Noro's Sekku (the first Noro laceweight I'd ever used) a few weeks ago. As a major fan of all the different shades of blue, purple and turquoise, I couldn't leave it at the stall I bought it from. I then spent a night going through pages and pages of shawl patterns of Ravelry. In the end, a simple triangular shawl called "Josephinentuch" proved to be just the thing I'd been looking for.

For more details, Ravel me.